Kuudes viikko

Kuudes, eli toisiksi viimeinen viikko oli aikamoista suorittamista, joskin mukaan mahtui myös tämän koko kurssin tähtihetkiä. 

Espanjan ja ruotsin koe, opastuskoe sekä digitaalisten työkalujen koe menivät läpi kirkkaasti, jokainen täysin pistein (tämä on kyllä vale, sillä espanjan koe jäi puoli pistettä vajaaksi, mutta hyväksytään se tämän kerran täysiksi pisteiksi). Opiskelu vaati kyllä veronsa, ja vapaa-aikaa ei viikolle paljon löytynyt. Koulupäivät olivat lyhyitä, mutta käytin ne opiskeluun, ilmojen suosiessa altaalla samalla ruskettuen. 

Voin vaan kiittää itseäni siitä että 13-vuotias Aino yläasteella päätti ottaa opettajan vinkistä vaarin, ja kehittää itselleen sopivan opiskelutaktiikan, joka toimii kuin rasvattu tähänkin päivään saakka. (Liiallisesta) järjestelmällisyydestäkin on hyötyä, sillä joka kerta kun tehtäviä alkaa kasaantua, teen ensimmäiseksi lukusuunnitelman. Tämän viikon alussa ensimmäinen asia oli kokeiden ja tehtävien priorisointi, ja lukusuunnitelma oli valmis. Se vähentää itselläni huomattavasti stressiä ja kirjallisen suunnitelman muodostuessa paperille, työmäärä konkretisoituu. 

Siksi lukeminen ei itselleni ole juurikaan pakkopullaa, koska olen jo tähän ikään mennessä ymmärtänyt, miten palkitseva lopputulos on kaiken sen puurtamisen jälkeen. 

Tämän kaiken lukemisen keskelle ehdin sisällyttää myös harjoittelun lauantaiselle opastukselle Cala de Mijasissa. Mijasin rannikolla kulkeva päällystetty, yli sadan kilometrin pituinen rantareitti on maisemaltaan upea. Kuljimme vain reilun 3 kilometrin matkan, jonka varrella kerroimme reitin historiaa, rakennuksen vaiheita, eläimistöä ja kasvistoa. 

Opastus alkoi aamulla kello 8, jolloin lähdettiin Fuengirolasta bussilla kohti Mijasia. Minun ja kaverini Elsa-Marian opastettavana oli noin kymmenkunta vierasta, joiden kanssa kuljettiin 1, 5 tunnin reitti auringon noustessa. Retkiryhmämme oli huikea, oli ihana nähdä kuinka vastaanottavaisia he olivat, ja miten paljon keskustelua saatiin aikaan niin opastettavista kohteista, kuin meistä oppaista ja heistä itsestään. Aamu-uninen porukka bussiasemalla oli muutaman tunnin kuluessa vaihtunut puheliaaseen, kirjavaan, yhtenäiseen ja reippaseen ryhmään. Retken päätyttyä saimme niin sydäntälämmittävää palautetta, että se saa vieläkin suunpielet ylöspäin. Olimme asiakkaiden mielestä ammattimaisia, iloisia, kiinnostuneita aiheesta josta kerroimme, ja oma persoona paistoi kuitenkin meistä läpi. Retken jälkeen bussissa minulle vasta valkeni, miten pitkälle olen tullut tässäkin asiassa. Kuusi viikkoa sitten en voinut kuvitella ikinä osaavani vetää retkeä, ja mutta nyt se on asia jota haluaisin tehdä työkseni. Nyt ainakin tiedän haluavani retkioppaaksi. 

Retken (ja pienten päiväunien) jälkeen lähdimme kaveriporukalla päiväksi upeaan Marbellaan, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Kävimme syömässä, drinkeillä, ottamassa kuvia ja toki tuntemaan itsemme rahvaiksi urheiluautojen, kalliiden liikkeiden ja huvijahtien keskelle. Mahtava lopetus viikolle. 

                          

Ensiviikolla luvassa on kaiken tämän opitun asian tiivistävä loppukoe, ja asiakaspalveluun tutustumista. Oma opastus häämöttää vasta viikon päässä, mutta tarkoitus olisi hioa sekin lähes täydelliseksi tulevan viikon kuluessa. Jäljellä tätä kurssia on enää 12 päivää, vaikea ymmärtää mihin kaikki tämä aika on mennyt. Juuri oltiin vasta puolessa välissä! Viimisistä päivistä pakko ottaa kaikki irti ennen Suomeen palaamista. Ensi viikon blogipostaus onkin viimeinen täältä maasta! 

Hasta luego!